Tätä mä haluan tehdä! Maailmasta paremman paikan siveltimen veto kerrallaan. Pääsin toteuttamaan aika hurjapäisen tuntuista projektia näin jälkikäteen katsottuna. 

Sain mahdollisuuden tehdä hyväntekeväisyytenä seinämaalausprojektin kehitysvammaisten lasten tilapäishoidonyksikkö Versoon. 

Seinämaalausprojektista hurjapäisen teki sen suuruus ja eritysesti aikataulu, minkä sisällä se toteutettiin, johtuen siitä, että tuona aikana oli Versossa harvinaisen hiljaista, mikä oli välttämättömyys projektin toteuttamisen kannalta. 

Tiistaina 23.7.2024 saavuin Versoon kello 12.00, aloin siinä sitten maalailla ja kieltäydyin ilta yhdeksältä tarjotusta kyydistä, koska kaikki oli pahasti kesken. Yökylähän siitä äkkiä tuli ja yö meni siinä maalatessa. Keskiviikkoaamuna kello 6.00 lähdin sitten kotiiin nukkumaan, kun en enää tikkailla meinannut pystyä kiipeilemään, kun väsytti niin kovasti, saati tajunnut yhtään mitä edes enää maalaan. Kävin kotona nukkumassa 5 tuntia ja palasin Versoon kello 14.00, kyllä minua kauhisteltiin, että olin niin pian siellä takaisin. Jatkoin maalausta iltaan asti ja kello 22.00 olin niin onnellinen, kun työ oli viimein saatu pakettiin.

Ei ole varmaan koskaan väsyttänyt niin kovasti. Kyllä sitä kotimatkalla nauratti, että tosiaanko tulin tänne ekan kerran vasta 34 tuntia sitten ja oon maalannut just 25 tuntia melkein putkeen! Viiden tunnin väli aamu-unilla. Yhteensä koko projektiin käytettiin siis suunnitteluineen ja toteutuksineen vaan 36 tuntia! Ihan hullua!

Eihän tätä näin äärimmäisesti olisi tarvinnut toteuttaa. Mutta olihan se ihan hauska haastaa itseään.

Nää numerot tässä eniten huvittaa!

Kotiin päästyä illalla olin niin pyörällä päästäni kuin voi ihminen olla; luulin kokoajan, että on aamu, vaikka oli tarkoitus mennä vihdoin nukkumaan kiipeiltyäni sen 25 tuntia edestakaisin tikkailla siveltimen kanssa. Jotenkin sisäinen kello oli vinksahtanut siitä, kun koko edellisen yön oli maalannut ja tullut kotiin vasta aamulla nukkumaan.

Oli niin hassua!

Kokonaisuudessaan niin kiitollinen siitä, että saa elämässä toteuttaa niitä asioita, mihin sydän palaa ja omilla lahjoillaan ja taidoillaan ilahduttaa ja siunata muita. Sain viedä taiteen sinne, mistä ei ihan noin vaan päästä lähtemään taidenäyttelyihin. Taide kuuluu kaikille! Vielä joskus jonkun vastaavan projektin tulen varmasti toteuttamaan, kunhan aika on kullanut tästä ihanan muiston ja epäergonomiset maalausasennot unohtuneet mielestä.

– Siiri Jäkkö, seikkailija-taiteilija elämässä unelmiaan