Oon taas päässyt viemään taiteen palveluita paikkoihin, missä ne on yleensä vaikeasti saatavissa tai missä niihin voi olla melkein mahdoton saada rahoitusta. 

Viedä valoa ja elämää paikkoihin, mitkä tuntuu toisinaan unohdetuilta ja on kaiken muun yhteiskunnan elämän ulkopuolella. Ihan käsittämättömän hienolta tuntuu, että saa ja pystyy oikeesti olla tekemässä tällästä.

Mä oon päättänyt antaa elämästäni 1.5 vapaaehtoistyöhön ja muiden palveluun, ja sen ajan yritystoiminta saa odottaa.

Joulukuussa 2024 mun elämässä tapahtui suuri muutos.

Aloitin silloin vapaaehtoistyön Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kokoaikaisena palvelulähetyssaarnaajana. Mut kutsuttiin lähetystyöhön Suomeen, ja palvelen nyt keskisuomen alueella. 

Teen monenlaista palvelutyötä, mutta tänne halusin kertoa, kuinka hyödynnän myös taitelija identiteettiä palvelulähetyssaarnaajana, ja etten olekkaan kokonaan kadonnut maailman kartalta.

Mä oon nyt saanut pitää tammikuun alusta asti viikottaista taidepiiriä eräässä aikuisten mielenterveys palvelukodissa. 

Olen alkanut myös opiskella taideterapeuttisia metodeita,  ja on hieno huomata välillä näitä tekniikoita käyttäessä loksahduksia ja oivaluksia ihmisissä, ja kuinka taide on parantavaa.

Taide on tuonut näiden ihmisten elämään ihan kauheasti hyvää ja yhteiset läsnäolon hetket taiteen äärellä ovat niin kauniita ja merkittäviä, ja keskustelut joita käymme samalla, kun luodaan. Taide yhdistää.